PARAS JOULULAHJA

Joulu lähestyi. Illat hämärtyivät aina vain aikaisemmin ja ikkunoihin syttyi yhä enemmän jouluvaloja. Ihmiset olivat hilpeällä mielellä, hankkivat kiireisinä joululahjoja ja tapasivat läheisiään. Joululaulut soivat. Ihanaa monien mielestä, mutta kaikki eivät nauttineet tästä. Justus odotti kyllä Jeesus-lapsen syntymäjuhlaa, mutta hän oli yksin. Ei ollut montaakaan lahjaa ostettavana ja tieto siitä, että joutuisi taas kerran viettämään jouluaattoa yksin, painoi hänen mieltään.

Niinpä vähän ennen joulua Justus teki päätöksen, ettei jäisi kotiin murehtimaan, vaan pakkaisi umpihankisukset autoonsa ja suuntaisi jouluksi lapin erämaahan. Jos kerran oli oltava yksin jouluna, olisi se mukavampaa kaikkien äänien kantamattomissa erämaakämpän rauhassa.

Jouluaattoillan hämärtyessä Justus oli asettunut mukavaan erämaakämppään pitkän hiihtopäivän jälkeen, pistänyt tulet kaminaan ja kynttilän pöydälle valoa antamaan. Oli rauhallista, ei melua, ei kiirettä. Justus ajatteli, että tästähän tuli oikeastaan ihan hyvä joulu.

Pian kuitenkin alkoi kämpän ulkopuolelta kuulua vaimeaa kolinaa ja hangen narahtelua. Hetken kuluttua ovi aukesi ja sisään astui mies, Niilo nimeltään. Niilo kävi taloksi ja miehet juttelivat niitä näitä, söivät yhdessä kynttilän valossa ja lukivat pienestä Raamatusta jouluevankeliumin. Aika kului kuin siivillä. Viimein laverille maate laittautuessa Justus totesi: ”Sain tänä jouluna paremman joululahjan kuin koskaan. Ihan hyvästä joulusta tuli täydellinen. Sain ystävän!”

(Tarina julkaistu myös vuoden 2013 viimeisessä partiolehdessä.)