Jumala mittaili katuja etsien pojalleen kotia. Hän kolkutti minunkin ovelleni. Kai minä voisin sen pienen ylimääräisen huoneen vuokrata, mietin itsekseni. Jumala luki ajatukseni.
- Haluan ostaa asunnon pojalleni, hän sanoi.
- Tuota, en taida myydä asuntoani, vastasin. – Tarvitsen tämän paikan itselleni, Mutta takkahuoneen voin antaa vuokrata varsin edullisesti. Haluatko tulla katsomaan sitä?
- Tuota, en taida myydä asuntoani, vastasin. – Tarvitsen tämän paikan itselleni, Mutta takkahuoneen voin antaa vuokrata varsin edullisesti. Haluatko tulla katsomaan sitä?
Jumala tuli perässäni ja katsoi ympärilleen.
- Pidän tästä, hän sanoi. – Otan tämän sinun ehdoillasi.
- Pidän tästä, hän sanoi. – Otan tämän sinun ehdoillasi.
Kun Jumalan poika oli asettunut taloksi, aloin epäillä olleeni hieman tyly, koska olin tunkenut hänet perä- kamariin. Jumalalla taisi olla samanlaisia ajatuksia, koska hän kolkutti jälleen ovelleni.
- Mahtaisiko sinulla nyt olla enemmän tilaa? Hän kysyi lempeästi.
- No, olen ajatellut asiaa ja voisin vuokrata pojallesi vielä yhden huoneen.
- Mahtaisiko sinulla nyt olla enemmän tilaa? Hän kysyi lempeästi.
- No, olen ajatellut asiaa ja voisin vuokrata pojallesi vielä yhden huoneen.
- Kiitos, vastasi Jumala. – Otan sen. Ehkäpä päätät myöhemmin antaa pojalleni lisää tilaa. Koetetaan sillä välin tulla toimeen näin.
Aikaa kului. Järjestely vaivasi minua edelleen.- Antaisin kyllä mielelläni enemmänkin tilaa, selitin Jumalalle jatkuvasti, mutta se ei oikein onnistu. Tarvit- sen tilaa itselleni.
- Ymmärrän, Jumala vastasi aina. – Minä odotan. Pidän näkemästäni.
Lopulta päätin tarjota Jumalalle koko yläkertaa. Hän otti sen kiitollisena vastaan poikansa puolesta. - Kyllä se minulta nyt joutaa, sanoin. – Antaisin mielelläni koko talonkin, mutta en ole varma...
- Ymmärrän, Jumala sanoi. – Minä odotan. Pidän näkemästäni.
- Ymmärrän, Jumala sanoi. – Minä odotan. Pidän näkemästäni.
Kului taas jonkin aikaa, ja jälleen Jumala kolkutti oveeni.
- Haluan vain sanoa, että olen edelleen hyvin kiinnostunut ostamaan talosi, hän sanoi. - En minä sinua pois häädä. Sinun talosi vain olisi minun, ja poikani asuisi siinä. Itse asiassa sinulla olisi enemmän tilaa kuin kos- kaan ennen, Jumala lisäsi.
- En käsitä, miten se olisi mahdollista, vastasin empien ovensuussa.
- Et niin, Jumala vastasi. – Enkä minä pysty sitä selittämään. Sinun pitää kokea se itse. Ymmärrät vain, jos luovutan pojalleni koko talon.
- Aika uskaliasta, huomautin.
- Niin on, mutta koettele minua, Jumala rohkaisi.
- En tiedä. Pitää vielä miettiä.
- Minä odotan, sanoi Jumala. – Pidän näkemästäni.
- Haluan vain sanoa, että olen edelleen hyvin kiinnostunut ostamaan talosi, hän sanoi. - En minä sinua pois häädä. Sinun talosi vain olisi minun, ja poikani asuisi siinä. Itse asiassa sinulla olisi enemmän tilaa kuin kos- kaan ennen, Jumala lisäsi.
- En käsitä, miten se olisi mahdollista, vastasin empien ovensuussa.
- Et niin, Jumala vastasi. – Enkä minä pysty sitä selittämään. Sinun pitää kokea se itse. Ymmärrät vain, jos luovutan pojalleni koko talon.
- Aika uskaliasta, huomautin.
- Niin on, mutta koettele minua, Jumala rohkaisi.
- En tiedä. Pitää vielä miettiä.
- Minä odotan, sanoi Jumala. – Pidän näkemästäni.
Alkuperä tuntematon. Kirjasta Kerron sinulle tarinan 3.
