ISÄN RAKKAUSKIRJE

20. helluntain jälkeisen sunnuntain teemana on usko ja epäusko. Molemmat nämä kuuluvat olennaisesti
jokaisen kristityn elämään. Joskus on vahvoja hetkiä jolloin usko kukoistaa ja joskus taas tulee epäilyn hetkiä. 

Löysin netistä kirjeen, joka on koottu raamatunkohdista. Kirje mielestäni kuvaa hyvin sitä, mitä Taivaan Isä meistä ajattelee ja meiltä toivoo.

                          Isän Rakkauskirje

Lapseni...

Et ehkä tunne minua,

mutta minä tiedän kaiken sinusta.

Ps. 139:1 

Tiedän milloin istut ja milloin nouset.

Ps. 139:2

Tunnen kaikki sinun tiesi.

Ps. 139:3

Olen laskenut kaikki pääsi hiuksetkin.

Matt. 10:29-31

Tein sinut minun kuvakseni.

1. Moos. 1:27

Minussa sinä elät, liikut ja olet.

Ap.t. 17:28

Sillä sinä olet minun lapseni.

Ap.t. 17:28

Tunsin sinut jo ennen syntymääsi.

Jer. 1:4-5

Valitsin sinut, kun suunnittelin luomakuntaa.

Ef. 1:11-12

Et ollut vahinko.

Ps. 139:15-16

Kaikki sinun päiväsi on kirjoitettu minun kirjaani.

Ps. 139:15-16

Päätin tarkkaan, milloin synnyt ja missä asut.

Ap.t. 17:26

Sinä olet ihme, suuri ihme.

Ps. 139:14

Kudoin sinut kokoon äitisi kohdussa.

Ps. 139:13

Saatoin sinut maailmaan syntymäpäivänäsi.

Ps. 71:6

Ne, jotka eivät tunne minua,

ovat antaneet minusta väärän kuvan.

Joh. 8:41-44

En ole kaukainen enkä vihainen

vaan täydellinen rakkaus.

1. Joh. 4:16

Ja haluan antaa sinulle ylen määrin rakkauttani

1. Joh. 3:1

vain siksi, että olet minun

lapseni ja minä olen Isäsi.

1. Joh. 3:1

Tarjoan sinulle enemmän kuin maallinen

isäsi koskaan kykenisi.

Matt. 7:11

Sillä minä olen täydellinen Isä.

Matt. 5:48

Kaikki hyvä, mitä saat, tulee minulta.

Jaak. 1:17

Minä olen sinun huolenpitäjäsi ja

täytän kaikki tarpeesi.

Matt. 6:31-33

Suunnitelmani sinun tulevaisuutesi

varalle on aina ollut täynnä toivoa.

Jer. 29:11

Minä rakastan sinua ikuisella rakkaudella.

Jer. 31:3

Ajatukseni sinua kohtaan ovat lukemattomat

kuin hiekanjyväset meren rannalla.

Ps. 139:17-18

Minä iloitsen sinusta laulaen.

Sef. 3:17

En koskaan lakkaa tekemästä sinulle hyvää.

Jer. 32:40

Sillä sinä olet minun aarteeni.

2. Moos. 19:5

Haluan koko sydämestäni ja sielustani

palauttaa asemasi lapsenani.

Jer. 32:41

Ja tahdon näyttää sinulle suuria ja ihmeellisiä asioita.

Jer. 33:3

Jos etsit minua koko sydämestäsi, löydät minut.

5. Moos. 4:29

Iloitse minussa, ja annan sinulle,

mitä sydämesi toivoo,

Ps. 37:4

koska juuri minä olen antanut sinulle ne toiveet.

Fil. 2:13

Voin tehdä sinulle enemmän kuin

osaat edes kuvitella,

Ef. 3:20

sillä olen suurin rohkaisijasi.

2. Tess. 2:16-17

Olen myös Isä, joka lohduttaa

sinua kaikissa murheissasi.

2. Kor. 1:3-4

Kun sydämesi on särkynyt, olen lähelläsi.

Ps. 34:18

Kannan sinua sylissäni niin kuin

paimen kantaa lammastaan.

Jes. 40:11

Kerran tulee päivä,

jolloin pyyhin silmistäsi kaikki kyyneleet.

Ilm. 21:3-4

Ja otan pois kaiken sen tuskan,

jota olet kärsinyt maan päällä.

Ilm. 21:3-4

Olen Isäsi ja rakastan sinua aivan

kuin poikaani Jeesusta.

Joh. 17:23

Jeesuksessa rakkauteni sinuun tulee ilmi.

Joh. 17:26

Hän on olemukseni täydellinen kuva.

Hepr. 1:3

Hän tuli osoittamaan, että olen puolellasi,

en sinua vastaan,

Room. 8:31

ja kertomaan, etten pidä kirjaa synneistäsi.

2. Kor. 5:18-19

Jeesus kuoli, jotta sinä ja

minä voisimme tehdä sovinnon.

2. Kor. 5:18-19

Hänen kuolemansa oli lopullinen osoitus

rakkaudestani sinua kohtaan.

1. Joh. 4:10

Annoin kaiken, mitä rakastin,

saadakseni sinun rakkautesi.

Room. 8:31-32

Jos otat vastaan Jeesuksen,

otat vastaan minut.

1. Joh. 2:23

Eikä mikään enää erota

sinua minun rakkaudestani.

Room. 8:38-39

Tule kotiin, ja järjestän taivaassa

kaikkien aikojen juhlat.

Luuk. 15:7

Olen aina ollut ja tulen aina olemaan Isä.

Ef. 3:14-15

Kysyn sinulta: haluatko olla lapseni?

Joh. 1:12-13

Minä odotan sinua.

Luuk. 15:11-32

Rakkaudella, Taivaallinen Isäsi

Kaikkivaltias Jumala

Permission To Copy: 

Please feel free to copy this text and share it with your friends as long as you do so free of charge

and you include the following copyright information..."Father's Love Letter Used By Permission Father Heart Communications Copyright 1999-2008 Translated by Tarja Nieminenvhttp://www.fathersloveletter.com/"

ENKELIKAKKU

Mikkelinpäivä on lasten ja enkelien päivä.




Kakkupohja
6 munaa
2 dl sokeria
4 rkl (vähän kukkura) perunajauhoja
4 rkl (vähän kukkura) vehnäjauhoja
1 1/2 tl leivinjauhetta









Vatkaa munat ja sokeri kovaksi vaahdoksi (10min yleiskone täysillä). Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää hilajlleen muna-sokerivaahtoon. Kaada voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan. Paista n. 40 min 200°C.


Ohje kakkupohjaan saatu äitiltä vuosia sitten ja useaan kertaan hyväksi havaittu. =)

• Tee kakkupohjasta isoon muffinssivuokaan oma pikkukakku ja pyöreäpohjaiseen uunivuokaan isompi kakku. 
• Siivuta kakkupohja (oman mieltymyksen mukaan... itse pidän kakusta jossa paljosti täytettä suhteessa kakkupohjan määrään. Tässä kakussa isokakku leikattu 9 osaan ja pieni kolmeen.)
• Täytä kakku makusi mukaan hedelmä- / marjasoseilla (Tämän kakun täytin mansikkarahkalla, aroniahillolla ja persikkasoseella.)Muista kostuttaa kakkupohjaa joka välissä. Anna mielellään kostua yön yli.
• Koristele kakku mielikuvitusta käyttäen erivärisillä sokerimassoilla. Massoja voit kaulia ja leikata erilaisilla muoteilla. Tomusokeri toimii jauhon korvikkeena estämässä kiinnijäämistä alustaan. Jos haluat tehdä irtonasia osia (esim. tässä siivet), kannattaa ne tehdä kovettumaan jo edellisenä päivänä.
• Tomusokeriläikät saat poistettua kostuttamalla. Kostuttaminen toimii myös "liimana" osia toisiinsa liitettäessä.

SAISKO SAMAN SUOMEKSI?

Onko sinulle käyny koskaan niin, että joku Raamatun teksti ei oikein avaudu tai et oikein pääse jyvälle siitä mitä jollain hienoksi muotoillulla teemalla tarkoitetaan? Minulleppa kävi niin esimerkiksi juurikin tämän päivityksen kanssa.

Seuraavan kirkkovuoden pyhän teemana on kristityn vapaus. Teema ei sitten alkanut avautua minulle millään eikä se tavallisesta poiketen nostanut mieleeni mitään ideaa tarinasta tai puuhasta. Koko viikon olen teemaa pohdiskellut saamatta oikeen mitään irti tai oikein edes ymmärtänyt mistä olisi kiinni pitänyt ottaa.

Mutta sittenpä keksin… vihdoin. Ja ajattelin jakaa tämän linkin teillekin:
http://evl.fi/selko
Tuolta löytyy siis Suomen evankelis-luterilaisen kirkon selkokieliset sivut. Eli samat jutut mitä muualtakin löytää, sanotaan täälle selvästi suomeksi. Ja niinpä vihdoin tämäkin teema avautui minulle.

Kristityn vapaudesta sanotaan tuolla siis näin:

Kristityn vapaus

Raamatussa sanotaan, että Jumala tekee meidät vapaiksi.

Kristityn vapaus tarkoittaa sitä, että ihmiset, jotka uskovat Jumalaan, saavat synnit anteeksi lahjana Jumalalta.

Vapaus tarkoittaa monenlaisia asioita. Kristityn ihmisen vapaus on sitä, että jokainen on Jumalalle arvokas.

Vapaus on myös sitä, että meidän ei tarvitse välittää siitä, mitä muut meistä ajattelevat.

Kristittyinä ihmisinä me kaikki saamme Jumalan lahjana synnit anteeksi.

PARTION IKÄKAUDET SYKSYN VÄREISSÄ

Minä päättelen, etteivät nykyisen ajan kärsimykset ole mitään sen kirkkauden rinnalla, joka vielä on ilmestyvä ja tuleva osaksemme. Koko luomakunta odottaa hartaasti Jumalan lasten ilmestymistä. Kaiken luodun on täytynyt taipua katoavaisuuden alaisuuteen, ei omasta tahdostaan, vaan hänen, joka sen on alistanut. Luomakunnalla on kuitenkin toivo, että myös se pääsee kerran pois katoavaisuuden orjuudesta, Jumalan lasten vapauteen ja kirkkauteen. Me tiedämme, että koko luomakunta yhä huokaa ja vaikeroi synnytystuskissa. Eikä vain luomakunta, vaan myös me, jotka olemme ensi lahjana saaneet omaksemme Hengen, huokailemme odottaessamme Jumalan lapseksi pääsemistä, ruumiimme lunastamista vapaaksi. (Room. 8: 18-23)

 Ikäkaudet syksyn väreissä

• Menkää ulos syksyiseen luontoon paikkaan, josta näette mahdollisimman kauas ja jossa maisema on mahdollisimman monipuolinen.
• Katselkaa ympärillenne ja pohtikaa mitä värejä luonnossa näkyy

Syksyllä luonto alkaa pikkuhiljaa kuihtua kohti talvea. Luonnon kuihtuminen aiheuttaa kauniin ruskan väriloiston metsään. Myös partion ikäkausien värit on löydettävissä syksyisestä luonnosta.

Sudenpennut auringonkeltainen
Mitä keltaista näette luonnossa? Aurinko, tähdet, ruskan keltaiset lehdet, kukat...

Seikkailijat hiilloksenoranssi
Mitä oranssia näette luonnossa? Ruskan oranssit lehdet, kukat, marjat...

Tarpojat kanervanvioletti
Mitä violettia näette luonnossa? Kukat, kanervat ehkä myös taivas...

Samoajat metsänvihreä
Mitä vihreää näette luonnossa? Ikivihreät puut, vielä jotkut lehdet, sammaleet, varvut, luonnon yleisilme...

Vaeltajat karhunruskea
Mitä ruskeaa näette luonnossa? Puiden rungot ja oksat, hiekka, maa, moni eläimistä...

Miksihän Jumala on luonut maailmaan näitä värejä?
Mitä värit meille kertovat? Mitä niistä tulee mieleen?
Miten nämä värit kuvaavat kyseistä ikäkautta?


Rukous:

Kiitos Jeesus auringosta, kukkasista ja ruskasta.
Kiitos että on luonnossamme keltaista.

Kiitos lehdistä ja herkullisita marjoista.
Kiitos pirteästä oransista.

Kiitos kanervista ja taivaasta sinertävästä.
Kiitos kauniista violetistä.

Kiitos havuista, sammalista ja luonnon väreistä.
Kiitos metsän vihreästä.

Kiitos maasta, eläimistä, puiden rungoista ja vahvoista juurista.
Kiitos ruskeasta.
                                                                                                            Aamen.

ERÄNKÄVIJÄN PAINAVA TAAKKA

16. helluntainjälkeisen sunnuntain yhdessä raamatunteksteissä sanotaan näin:

Kantakaa toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain. Joka luulee olevansa jotakin, vaikka ei ole mitään, pettää itseään. Kukin tutkikoon vain omia tekojaan. Silloin hän voi ylpeillä vain siitä, mitä hän itse on, vertaamatta itseään toiseen. Jokaisen on kannettava oma kuormansa.
    Se, jolle Jumalan sanaa opetetaan, antakoon opettajalleen kaikkea hyvää. Älkää pettäkö itseänne! Jumala ei salli itseään pilkattavan. Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. Joka kylvää siemenen itsekkyyden peltoon, korjaa siitä satona tuhon, mutta se, joka kylvää Hengen peltoon, korjaa siitä satona ikuisen elämän. Meidän ei pidä väsyä tekemään hyvää, sillä jos emme hellitä, saamme aikanaan korjata sadon. Kun meillä vielä on aikaa, meidän on siis tehtävä hyvää kaikille, mutta varsinkin niille, joita usko yhdistää meihin. (Gal. 6: 2-10)

Eränkävijän painava taakka

Eräänä kauniina syksyisenä päivä Juuso niminen mies lähti yksin lapin erämaahan vaeltelemaan ja pohdiskelemaan elämäänsä. Juuso varasi rinkkaansa paljon eväitä, juotavaa ja hyvät varusteet pitkään vaelluksen varalle. Hän ei halunnut päättää tarkkaa reittiä eikä edes vaelluksen kestoa vaan vaellella vaan päivä toisensa jälkeen ja pohtia asioita. Juuso oli kokenut eränkävijä. 

Usean vaelluspäivän jälkeen Juuso heräsi aurinkoiseen syysaamuun laavustaan ja hän ajatteli että tänään olisi täydellinen päivä kiivetä ylös tunturiin ihailemaan maisemia. Niinpä hän söi ravitsevan aamiaisen; puuroa itsepoimittujen tuoreiden puolukoiden kera, pakkasi rinkkansa ja suuntasi kohti tunturia. Sää oli mitä parhain, aurinko paistoi ja kevyt syksyinen tuuli puhalteli kohti kasvoja.

Niinkuin moni on varmasti kokenut, tunturissa kuitenkin sää saattaa muuttua yllättäinkin. Ja niin kävi tänäänkin. Juuso kiipesi kohti tunturin lakea ja tuulituntui yltyvän. Tummia pilviä alkoi kasautua taivaalle ja pian alkoi sataa vettä. Hyvin varustautuneena Juuso piti tauon, vaihtoi vedenpitävää vaatetta päälleen, söi vähän evästä ja jatkoi sitten sinnikkäästi matkaansa. Vaeltaminen tuli kuitenkin paljon raskaammaksi karuiksi muuttuneissa sääoloissa ja kankeassa varustuksessa. Juuson voimat alkoivat loppua. Hän istui suojaisan mättään juurelle pitämään taukoa.

Siinä istuessaan Juuso huomasi tehneensä virhearvion mukaan otettavan juomaveden suhteen. Vesi alkoi olla lopussa ja päivämatka oli vasta puolessa. Jalat olivat väsyneet eikä lähettyvillä ollut edes yhtään tunturipuroa, jos vettä olisi lisää saanut. Kokeneena eränkävijänä Juuso koitti kerätä juotavaa sadevedestä jota tuiskutti taivaalta yhä tiuhempaan ja tiuhempaan. Riittävää määrää vettä, hän ei kuitenkaan saanut kerättyä.

Paikallaan istuessa Juusoa alkoi palella. Nyt olisi tehtävä päätös; yrittäisikö hän pystyttää tuulessa ja vesisateessa laavun itselleen ja jäisi tunturiin lepäilemään vai yrittäisikö hän jatkaa matkan tekoa ilman juotavaa ja väsynein jaloin. Siiinä istuskellessan ja pohdiskellessaan Juuso kuuli vaimeita askeleita takaansa ja sumun ja sateen seasta kävelikin pian toinen vaeltaja. Tämä toinen, myöhemmin Matiksi esittäytynyt pysähtyi Juuson luo vaihtamaan kuulumisia. Juuso kertoi voimien ja veden olevan lopussa. 

Matti myöskin kokeneena eränkävijänä antoi Juusolle juotavaa, jota hän oli osannut ottaa riittävästi mukaansa ja niin miehet päättivät yhdessä lähteä jatkamaan matkaa. Matti tiesi ettei tunturinlaelle olisi enää pitkäkään matka ja sitten he pääsisivät lasketumaan tunturia alaspäin vähän ainakin tuulelta suojaisemmalta puolelta. Siinä he sitten vaelsivat yhdessä rauhassa kohti tunturin juurella olevaa autiotupaa tietäen, että alas päästyään he saisivat kuivaa päälle ja pääsisivät lämpöiseen tupaan. Matka kului leppoisammin siinä niitä näitä jutellessa.

Autiotuvalle päästyään Juuso oli jo ihan poikki, hyvä että jalat edes kantoivat enää. Sisällä autiotuvassa oli vaeltajapariskunta, jotka olivat lämmittäneet tuvan. He tekivät tilaa väsyneille vaeltajille, Juusolle ja Matille, ja keittivät heille lämmintä teetä sillä aikaa kun väsyneet miehet vaihtoivat kuivaa vaatetta päälle ja ripustelivat märkiä varusteitaan kuivamaan. 

Siinä illan aikana neljä vaeltajaa vaihtoivat kuulumisiaan ja kertoivat kukin reissuistaan. Viimein toinen autiotuvalla olleista vaeltajista kehtasi kysyä Matilta, miksei tämä ollut keventänyt Juuson taakkaa ja ottanut osaa tämän varusteista kantaakseen. Tuohon Matti totesi kanssakulkijansa näyttäneen kaikesta väsymyksestä huolimatta niin sisukkaalta ettei ollut tohtinut moista edes kysyä.

Näinhän se oli. Matti oli antanut Juusolle vettä ja tsempannut jatkamaan. Juuso jaksoi itse kävellä ja matkanteko sujui väsymyksestä huolimatta kun oli juttuseuraa. Toisaalla Paavalin kirjeessä galattalaisille sanotaan:" Jokaisen on kannettava oma kuormansa." (Gal. 6: 5) Sekin on totta. Kyllä jokaisen on kannettava oma taakkansa elämässäkin ju huolehdittava omista asioistaan. Yksin ei pitäisi kenenkään kuitenkaan taakkansa kanssa jäädä. Toisen taakkaa voi kantaa monella eritavoin; voi kulkea rinnalla kuunnellen tai auttaa kun apua tarvitaan. Toisen puolesta ei tarvitse asioita tehdä, mutta aina voi kysyä: "Kuinka sinä toivot minun auttavan sinua?"

(Ajatuksen juurta tarinaani löysin kirjasta Pyhää Arkea s.335)