sunnuntai 16. helmikuuta 2014

UUSIOKYNTTILÖITÄ

Kynttilänpäivä

Nimitys kynttilänpäivä juontaa siitä keskiaikaisesta tavasta, että tänä sunnuntaina vihittiin vuoden aikana kirkossa käytettävät kynttilät. Juhlan raamatullisena aiheena on Jeesus-lapsen tuominen temppeliin ja jumalallinen kirkkaus, joka hänessä tuli maailmaan ja ilmestyi meille. Siunatessaan lasta ja hänen vanhempiaan vanha Simeon ylistää Jumalaa pelastuksesta, jonka hän on valmistanut kaikille kansoille, ja valosta, jonka hän on antanut loistaa kansalleen Israelille.
(evl.fi/kirkkovuosinyt)


Kynttilät
Tee uusia kynttilöitä vanhoista kynttilän jämistä.

Tavikkeet:

  • kattila
  • lasipurkkeja
  • tyhjiä jogurtti-, maito- tms. purkkeja
  • sydänlankaa
  • teippiä
  • puutikkuja
  • kynttilän jämiä
  • sanomalehteä tms. pöydän suojaamiseen


Tee purkin pohjaan reikä ja pujota sydänlanka siitä läpi.
Teippaa pohja huolella, ettei reijästä pääse valumaan steariinia pöydälle.
Sido sydänlangan toinen pää puutikkuun.
Murskaa steariinia lasipurkkeihin ja sulata ne vesihauteessa kattilassa (muutama sentti vettä kattilan pohjalla riittää).  Kaada sulaa steariinia purkkeihin. Voit tehdä kynttilöistä myös raidallisia. Anna tällöin edellisen steariinikerroksen jähmettyä rauhassa ennen seuraavan kerroksen kaatamista.
Anna steariinin jähmettyä rauhassa useampi tunti ja irrottele sitten kynttilät purkeista.

lauantai 15. helmikuuta 2014

USKON MERKITYS

3. sunnuntai loppiaisesta

Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä.
(Hepr. 11: 1)

Keskustelkaa miksi usko ja seurakuntaan kuuluminen on teille tai joillekin ihmisille tärkeää?
Mitä toivoisit seurakunnan sinulle antavan / tarjoavan? Mitä sinä voisit tehdä seurakunnassa? 
Miten luulet että elämäsi muuttuisi jos et uskoisi / uskoisit?

Lukekaa seuraavat eripuolilta maailmaa olevien nuorten kirjoitukset ja pohtikaa miten usko ja seurakuntaan kuuluminen vaikuttavat heidän elämiinsä.




15-vuotias venezuelalainen Sabrina kirjoittaa:
”Perheeni ja minä rukoilemme aina iltaisin ja aamuisin. Käymme luterilaisessa kirkossa. Siellä on mukava tavata ja vaihtaa kuulumisia. Loma-aikoina siellä järjestetään lapsille päiväleirejä, joissa keskustelemme Raamatusta ja siitä, kuinka suuri Jumala on.”


14-vuotias virolainen poika Siim kertoo:
”Virossa kristityt ovat vähemmistössä, ja joskus koulussa ne, jotka eivät usko Jumalaan, kuuluttavat ateistista vakaumustaan kovaan ääneen. Toisaalta Virossa on myös nuoria, jotka rukoilevat ennen jokaista jalkapallopeliä. Meillä on myös koko ajan enemmän sellaisia tapahtumia, joissa kristillisyys on läsnä, ja nuorten on helppo mennä mukaan eri kirkkojen toimintaan. Käyn itse Viron evankelisluterilaisen Tallinnan Jaanin kirkon nuorten ryhmässä, koska siellä on mukavaa, hauska porukka ja sieltä saa vahvistusta uskolleen.”


13-vuotias nepalilaistyttö Mobina kuvailee hänelle tärkeitä asioita kirkossa:
”Pidän kirkosta, koska siellä ihmiset ovat tasavertaisia keskenään. Vaikka kastilaitos on ollut Nepalissa kielletty vuodesta 1963 lähtien, ihmiset silti syrjivät kasteihin vedoten. Tilanne on huonoin kastittomille eli daliteille. Nepalissa on yhä paljon ihmisiä, jotka esimerkiksi uskovat, että vesi on pilaantunutta, jos sitä on koskettanut kastiton tai jos kastiton koskettaa heitä tulee suorittaa puhdistautumisrituaalit. Kirkossani opetetaan, että Jumala rakastaa kaikkia ja meidät kaikki on luotu tasa-arvoisiksi.”


Senegalilainen 18-vuotias Matthieu ajattelee:
”Me kristittyinä uskomme, että Jeesuksen antama Pyhä Henki vapauttaa peloista ja antaa voimaa elää vapaana. Elämästämme ei puutu vastoinkäymisiä, luotamme Kristuksen auttavan niissä. ”

(Kertomukset ovat kirjasta Näin uskon. toimittanut Heidi Rautionmaa. Suomen Lähetysseura 2012. )

Keskustelkaa vielä lopuksi heräsikö nuorten kirjoituksista joitain uusia ajatuksia.

( Idea hartauteen www.suomenlahetusseura.fi )

perjantai 14. helmikuuta 2014

IHANTEITA

2. sunnuntai loppiaisesta

Matkallaan Jeesus tuli Sykar-nimiseen Samarian kaupunkiin. Sen lähellä oli maa-alue, jonka Jaakob oli antanut pojalleen Joosefille, ja siellä oli Jaakobin kaivo. Matkasta uupuneena Jeesus istahti kaivolle. Oli keskipäivä, noin kuudes tunti.
    Eräs samarialainen nainen tuli noutamaan vettä, ja Jeesus sanoi hänelle: ”Anna minun juoda astiastasi.” Opetuslapset olivat menneet kaupunkiin ostamaan ruokaa. Samarialaisnainen sanoi: ”Sinähän olet juutalainen, kuinka sinä pyydät juotavaa samarialaiselta naiselta?” Juutalaiset eivät näet ole missään tekemisissä samarialaisten kanssa.
    Jeesus sanoi naiselle: ”Jos tietäisit, minkä lahjan Jumala on antanut, ja ymmärtäisit, kuka sinulta pyytää juotavaa, pyytäisit itse häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä.” Nainen sanoi: ”Herra, eihän sinulla edes ole astiaa, ja kaivo on syvä. Mistä sinä lähdevettä ottaisit? Et kai sinä ole suurempi kuin isämme Jaakob, jolta olemme saaneet tämän kaivon? Hän joi itse tämän kaivon vettä, ja sitä joivat hänen poikansa ja hänen karjansakin.” Jeesus vastasi hänelle: ”Joka juo tätä vettä, sen tulee uudelleen jano, mutta joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä.” Nainen sanoi: ”Herra, anna minulle sitä vettä. Silloin minun ei enää tule jano eikä minun tarvitse käydä täällä veden haussa.”
    Jeesus sanoi hänelle: ”Mene hakemaan miehesikin tänne.” ”Ei minulla ole miestä”, nainen vastasi. Jeesus sanoi: ”Totta puhuit: ei sinulla ole miestä. Viisi miestä sinulla on ollut, ja se, jonka kanssa nyt elät, ei ole sinun miehesi. Siinä puhuit totta.” Nainen sanoi: ”Herra, minä huomaan, että sinä olet profeetta. Meidän isämme ovat kumartaneet ja rukoilleet Jumalaa tällä vuorella, kun taas te väitätte, että oikea paikka rukoilla on Jerusalemissa.” Jeesus vastasi: ”Usko minua, nainen: tulee aika, jolloin ette rukoile Isää tällä vuorella ettekä Jerusalemissa. Te kumarratte sellaista, mitä ette tunne, mutta me kumarramme häntä, jonka tunnemme, sillä pelastaja nousee juutalaisten keskuudesta. Tulee aika – ja se on jo nyt – jolloin kaikki oikeat rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa. Sellaisia rukoilijoita Isä tahtoo. Jumala on henki, ja siksi niiden, jotka häntä rukoilevat, tulee rukoilla hengessä ja totuudessa.”
    Nainen sanoi: ”Minä tiedän kyllä, että Messias tulee.” – Messias tarkoittaa Kristusta. – ”Kun hän tulee, hän ilmoittaa meille kaiken.” Jeesus sanoi: ”Minä se olen, minä, joka tässä puhun kanssasi.”
(Joh. 4: 5–26)

Keitä ovat sinun elämäsi samarialaiset?

Miksi heitä kohdellaan erilailla kuin muita?

Miten sinä voisit muuttaa suhtautumistasi heihin?

Partiolaisen ihanteena on
  • kunnioittaa toista ihmistä
  • rakastaa luontoa ja suojella ympäristöä
  • olla luotettava
  • rakentaa ystävyyttä yli rajojen
  • tuntea vastuunsa ja tarttua toimeen
  • kehittää itseään ihmisenä
  • etsiä elämän totuutta
Pohtikaa ihanteisiin peilaten, kuinka meidän partiolaisten tulisi toimia suhteessa toisiin ihmisiin.

maanantai 13. tammikuuta 2014

KASTEESTA

1. sunnuntai loppiaisesta

Kasteen lahja
Esimerkiksi näin voisit kertoa kasteesta niin että lapsikin ymmärtää ihan oikeasti, mistä siinä on kyse:

Vesi: Vesi kertoo siitä, että kasteessa pestään koko ihminen tavalla, joka on jotain muuta kuin käsien pesu ennen ruokailua tai suihku pihaleikkien jälkeen. Kasteessa Jumala pesee synnin ja kuoleman vallan pois ainutkertaisella tavalla. Tähän pesuun perustuu koko kristityn elämä.

Kastemalja: Käytettävä kastemalja voi olla vanha tai uusi. Vanhimmat kristillisessä käytössä olleet kastealtaat ovat kaksituhatta vuotta vanhoja ja tuhansien kilometrien päässä meistä. Uusimmatkin maljat liittyvät pitkään perinteeseen.

Kastemekko: Kastemekko kuvaa Kristuksen puhtautta, jonka kastettu saa kasteen myötä omakseen. Esimerkiksi urheilussa pukeutuminen näyttää, mihin joukkueeseen vaatteiden käyttäjä kuuluu. Kastemekko kertoo siitä, että lapsi kuuluu Jumalan perheväkeen.

Kynttilä: Uskosta puhutaan usein liekkinä. Kynttilä kertoo siitä, että Jumala itse asuu ihmisessä ja synnyttää uskoa. Jumala sytyttää liekin ja pitää sitä yllä.
Pimeässä huoneessa tai metsässä tarvitaan taskulampun valoa. Kastekynttilä kertoo siitä valosta, jonka varassa voimme tehdä valintoja elämässä. Valo auttaa myös näkemään elämän kauniit asiat kaikessa ihmeellisyydessään.

Kynttilä antaa valon lisäksi lämpöä. Pieni lapsi tarvitsee usein lämmintä syliä ja muuta suojaa, jota vanhemmat ja muut läheiset antavat. Jumala itse antaa lapselle hyvää ihmisten tekojen kautta.

Raamattu: Kirkossa luetaan Raamattua. Kristityt kuulevat siinä elävän Jumalan Sanan. Raamatusta kuulemme Jeesuksen sanat, joilla hän kehottaa kastamaan, kuullaan jokaisessa kastetoimituksessa.

Raamattu on täynnä lupauksen ja rakkauden sanoja, joista tulee yhä uudestaan ja uudestaan kouriintuntuvaa todellisuutta. Evankeliumi kertoo siitä, kuinka Jeesus otti lapset syliinsä ja siunasi heitä. Kasteessa tuo historiassa tapahtunut asia on läsnäolevaa todellisuutta.

Lapsi: Kaste on lahja, joka tarvitsee vastaanottajan. Lapsi osaa ottaa lahjan vastaan usein paremmin kuin aikuinen, joka pohtii, onko hän ansainnut saamaansa lahjaa.
Kaste on lahja, jonka avaamiseen menee koko elämä. Joka päivä voimme oppia jotain uutta elämästä Jumalan lapsena. Vanhemmat ja kummit ovat erityisessä asemassa, kun lapsi avaa kasteen pakettia ja tutustuu sen sisältöihin.

Me: Kaste liittää ihmisen seurakuntaan. Ilman kristillistä seurakuntaa, ei olisi kastetta. Seurakunta on siskojen ja veljien yhteisö. Kasteen myötä seurakunnan jäsenet saavat uuden siskon tai veljen.

(http://www.jumis.fi/erilaisia-toteutuksia-mainmenu-45/muut-teemat-mainmenu-68/137-lasten-kanssa-toteutettu-kastepuhe)

Samalla kun kerrot eri osisoita, voitte koota alttarille kastepöydän. Loppuksi voisi laulaa yhdessä jonkun kastetilaisuuteenkin sopivan virren.

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

ERILAISET LAHJAT

Loppiainen

Jeesus, maailman valo
Loppiaisen evankeliumi kertoo idän tietäjistä, jotka tulivat osoittamaan kunnioitustaan juuri syntyneelle juutalaisten kuninkaalle. Tietäjät olivat vieraiden kansojen edustajia. Tämä osoittaa, että Kristus on valo kaikille maailman kansoille. Loppiainen muistuttaa kirkon lähetystehtävästä. Joulun sanoma kuuluu kaikille. (evl.fi/ kirkkovuosinyt)

Loppiaisena itämaan tietäjät toivat Jeesukselle lahjoja. Itämaan tietäjät, jotka olivat siis peräisin muista maista, toivat lahjoja juutalaisten kuninkaalle. Tämän kuninkaan maaallinen omaisuus oli hyvin vähäinen. Hän oli syntynyt tallissa eläinten ympäröimänä ja pantu seimeen, eläinten syöttöastiaan heinien päälle nukkumaan. Ja ulkomailta tulleet viisaat miehet toivat siis tälle lapselle lahjoja.

Tästäpä nousi siis ajatus että myös meillä on mahdollisuus auttaa niitä vieraiden maiden
vähävaraisia lapsia ja antamalla vähän erilaisen lahjan läheisellemme…

maanantai 6. tammikuuta 2014

PALVELUA

2. sunnuntai joulusta

Jeesuksen vanhemmat menivät joka vuosi Jerusalemiin pääsiäisjuhlille. Kun Jeesus oli tullut kahdentoista vuoden ikään, he taas juhlan aikaan matkasivat sinne, niin kuin tapa oli. Juhlapäivien päätyttyä he lähtivät paluumatkalle, mutta poika jäi vanhempien huomaamatta Jerusalemiin. Nämä luulivat hänen olevan matkaseurueessa ja kulkivat päivän matkan, ennen kuin alkoivat haeskella häntä sukulaisten ja tuttavien joukosta. Kun he eivät löytäneet häntä, he palasivat Jerusalemiin jatkaen etsintäänsä.
    Kolmen päivän kuluttua he löysivät hänet temppelistä. Hän istui opettajien keskellä, kuunteli heitä ja teki heille kysymyksiä. Kaikki, jotka kuulivat mitä hän puhui, ihmettelivät hänen ymmärrystään ja hänen antamiaan vastauksia. Hänet nähdessään vanhemmat hämmästyivät kovasti, ja hänen äitinsä sanoi: ”Poikani, miksi teit meille tämän? Isäsi ja minä olemme etsineet sinua, ja me olimme jo huolissamme.” Jeesus vastasi heille: ”Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun tulee olla Isäni luona?” Mutta he eivät ymmärtäneet, mitä hän tällä tarkoitti.
    Jeesus lähti kotimatkalle heidän kanssaan, tuli Nasaretiin ja oli heille kuuliainen. Kaiken, mitä oli tapahtunut, hänen äitinsä kätki sydämeensä. Jeesukselle karttui ikää ja viisautta; Jumalan ja ihmisten suosio seurasi häntä.
(Luuk. 2: 41-52)




Herran huoneessa

Tämän pyhäpäivän perinteisen evankeliumin aihe on Jeesus kaksitoistavuotiaana temppelissä. Varttuessaan joulun lapsi etsii oman kutsumuksensa salaisuutta. Kristillinen seurakunta kohtaa Jeesuksen kokoontuessaan jumalanpalvelukseen kirkkoon, Jumalan huoneeseen. Siellä se yhdessä taivaan enkelien ja pyhien kanssa kiittää ja ylistää Jumalan suuria tekoja. Sieltä se myös löytää oman kutsumuksensa ja tehtävänsä. Yhteinen jumalanpalvelus ja toistemme palveleminen kuuluvat yhteen. (evl.fi/kirkkovuosinyt)

Jeesuksen esimerkkiä seuraten ei olisi partiolaisellekaan pahitteeksi välillä käydä jumalanpalveluksessa  sekä pohtia omaa elämäänsä ja mitä sillä haluaa tehdä. Jumalanpalvelus ja toisten palveleminen kuuluvat yhteen. Jumalanpalveluksessa me saamme olla Jumalan palveltavina ja kerätä voimaa lähimmäisten auttamiseen. Minkäs moisen palvelutempauksen sinun ryhmäsi voisi tehdä tänä keväänä?