Ensimmäisen pääsiäisen jälkeisen sunnuntain evankeliumitekstissä puhutaan epäilevästä Tuomaksesta, joka ei uskonut Jeesuksen nousseen kuolleista, ennen kun saisi koskea hänen haavojaan.
Ihmiselle on ominaista epäillä kaikkea yliluonnollista, jota ei itse näe, eikä kukaan pysty varmasti todistamaan. Mutta se että me epäilemme, ei sinänsä ole suurensuuri ihme. Myös heille, jotka olivat paikan päällä todistamassa pääsiäisen ajan tapahtumia, oli vaikea uskoa niitä todeksi.
Jumala tuntee meidät jokaisen epäilimme tai emme tai uskoimme tai emme. Olemme Hänelle tärkeitä ihan jokainen ja Hän haluaa pitää meistä huolen. Oikeastaan uskossa onkin olennaista se ettei kaikkea tarvitsekaan pystyä todistamaan, vaan pitää jättää jotain uskon varaan.
Alla olevan hartauspolun voi käyttää herättelemään ajatuksia silloin kun ei tiedä uskoakko vai ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti