Me suomalaiset tunnumme olevan kovin jäyhää kansaa. Kovin usein jäytyyheen ei huomiota kiinnitä, koska on itse ihan samanlainen kuin valtaosa ympärillä elävistä ihmisistä. Harvoin tulee tervehdittyä tuntemattomia tai puolituttuja. Oikeita kuulumisia vaihdetaan vaan harvojen ja valittujen läheisten ystävien ja sukulaisten kanssa. Ja kaukaisempiin pidetään tuskin yhteyttä. Kadulla kävellessä kuljetaan ja toivotaan ettei kukaan vaan puhuttelisi, että saisi vaan mennä omissa mietteissään.
Lomareissulla Urho Kekkosen Kansallispuistossa silmät taas kerran avautuivat ihmettelemään meitä suomalaisia. Kaupungissa ollaan jäyhiä kuin kivenmutikat, mutta kun saadaan erävermeet päälle, rinkat selkään ja astutaan erämaahan, tapahtuu meissä jokin kumma sisäinen muutos. Se kivenjärkäle meidän sisällä jotenkin murtuu ja sen halkeamista pulppuaa välittämistä, sosiaalisuutta, kiinnostusta… ja rakkautta. Erämaassa pysähdytään juttelemaan ja vaihtamaan kuulumisia jokaisen satunnaisen vastaantulijan kanssa iästä, sukupuolesta tai kansallisuudesta huolimatta. Kaikki ollaan saman arvoisia ja kaikki ollaan kiinnostuneita toisten vaellusreitistä, vaelluksen sujumisesta ja voinnista. Toisia autetaan hienovaraisesti aina jos tarvetta on. Yöpymispaikoilla iltanuotiolla istuskellessa ehtii tutustumaan toisiin, aluksi ventovieraisiin, ihmisiin jo paremminkin. Vaihdetaan kuulumisia ja jutellaan niitä näitä. Missäpä suomalainen tällaista tekisi muuten?
Erämaassa on toki myös omat lait, jotka myöskin edesauttavat toisten ihmisten sekä luonnon huomioimista. Jokaista retkeilijää koskevat tietysti jokamiehen oikeudet:
Saat
- liikkua jalan, hiihtäen tai pyöräillen luonnossa muualla kuin pihamaalla ja erityiseen käyttöön otetuilla alueilla (esimerkiksi viljelyksessä olevat pellot ja istutukset)
- oleskella tilapäisesti alueilla, missä liikkuminenkin on sallittua (esimerkiksi telttailla riittävän etäällä asumuksista)
- poimia luonnonmarjoja, sieniä ja kukkia
- onkia ja pilkkiä
- kulkea vesistössä ja jäällä
Et saa
- aiheuttaa häiriötä tai haittaa toisille tai ympäristölle
- häiritä lintujen pesintää ja riistaeläimiä
- kaataa tai vahingoittaa puita
- ottaa sammalta, jäkälää, maa-ainesta tai puuta
- häiritä kotirauhaa
- roskata
- ajaa moottoriajoneuvolla maastossa maalla ilman maanomistajan lupaa
- kalastaa ja metsästää ilman asianomaisia lupia
Lisäksi tunturivaeltajan on syytä huomioida ainakin seuraavat ohjeet:
- Joka anastaa lukitsemattoman oven takaa toisen omaisuutta tai tahallisesti hävittää tai turmelee sitä, ei tee vain rikosta vaan myös häpeällisen ja raukkamaisen teon. Jätä siis majassa oleva kalusto lähtiessäsi täydessä kunnossa paikoilleen. Silloin se on käytettävissä majaan mahdollisesti myöhemmin palatessasi.
- Astuessasi kämppään tarkasta, että tulisija on kunnossa ja vaaraton ennen kuin sytytät tulen. Jos vikaa on, etkä voi sitä korjata, jätä ilmoitus havainnostasi, jotta omistaja huomaa korjata vian.
- Käytä kämpälle varattuja polttopuita säästäen, ellet ole tilaisuudessa heti hankkimaan uusia polttamiesi tilalle, sillä seuraavalle tulijalle voi kuiva puu olla kipeään tarpeeseen. Sanomattakin on selvää, että syttypuun veisteleminen lavitsalaudoista, niiden polttamisesta puhumattakaan, on törkeä loukkaus erämaan lakeja vastaan.
- Käytä kämpällä olevaa ruoka- tai muuta hätävarastoa vain todella pakottavassa tilanteessa. Kenties pian lähdettyäsi tulee toinen kulkija, joka ilman niitä sortuu.
- Noudata siisteyttä kämpällä majaillessasi ja pidä myös majan ympäristö ja vedenottopaikka puhtaana. Jätä rauhaan puut kämpän ympäristössä.
- Lähtiessäsi kämpältä siivoa se kunnolla ja varaa sinne polttopuita vähintään sama määrä, minkä olet polttanut. Kunnon kulkija jättää runsaan halkovaraston ja lisää varastoa, jos se oli pieni.
- Jos kämpässä on vieraskirja, merkitse siihen nimesi, päivämäärä sekä muutama sana retkestäsi. Älä kaivertele nimikirjaimia kämpän seiniin; se on ruma ja hyljättävä tapa.
- Jos voit, jätä autiomajalle tulitikkurasia, kuivia sytykkeitä, leipää, suolaa tai muuta säilyvää ruokatavaraa, mieluiten katosta narulla ripustettuun pussiin, hiiriltä suojaan.
- Ennen kuin suljet kämpän oven varmistaudu tarkoin siitä, että tulisijassa on tuli täysin sammunut ja ettei mitään vaaraa tulen irti pääsemisestä voi olla.
- Kämpälle viimeisimmäksi saapuneella on kämppään suurempi oikeus kuin siellä jo pitempään asustaneella. Jos siis kaikki eivät mahdu majaan, on siellä kauimmin viipyneiden velvollisuus tehdä tilaa viimeiseksi väsyneinä saapuneille. Muistettakoon kuitenkin vanha hyvä neuvo: sopu sijaa antaa.
(lähde: partiowiki)
Näiden ohjeiden noudattaminen on ehdottomasti sitä aitoa lähimmäisen rakkautta. Ja mikä on onni, valtaosa näitä noudattaakin. Mutta valitettavasti joukossa on aina joitakin poikkeuksia vaikka erämaassa ollaankin.
Viikon verran erämaassa aikaa viettäneenä kotimatkalla halki Suomen ajellessa huomasi taas ihmisten jäyhyyden. Ei tervehditä eikä aina edes muisteta hymyillä vastaantulijoille. Mihin se hukkui se pulppuava lähimmäisen rakkaus?
Väkertelyidea:
Näitä tehdessä kului osa minun juhannusaattoillasta. Eikä mennyt aika hukkaan ollenkaan. Toivottavasti ilahduttavat vielä montaa kulkijaa. =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti