sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

ERÄMAARAKKAUTTA

7. Helluntain jälkeisenä sunnuntaina raamatunteksteissä puhutaan rakkauden laista. Meidän kristittyjen tulisi osoittaa rakkautta lähimmäisillemme ohi omien tarpeidemme ja rakastaa myös vihamiehiämme.



Me suomalaiset tunnumme olevan kovin jäyhää kansaa. Kovin usein jäytyyheen ei huomiota kiinnitä, koska on itse ihan samanlainen kuin valtaosa ympärillä elävistä ihmisistä. Harvoin tulee tervehdittyä tuntemattomia tai puolituttuja. Oikeita kuulumisia vaihdetaan vaan harvojen ja valittujen läheisten ystävien ja sukulaisten kanssa. Ja kaukaisempiin pidetään tuskin yhteyttä. Kadulla kävellessä kuljetaan ja toivotaan ettei kukaan vaan puhuttelisi, että saisi vaan mennä omissa mietteissään.

Lomareissulla Urho Kekkosen Kansallispuistossa silmät taas kerran avautuivat ihmettelemään meitä suomalaisia. Kaupungissa ollaan jäyhiä kuin kivenmutikat, mutta kun saadaan erävermeet päälle, rinkat selkään ja astutaan erämaahan, tapahtuu meissä jokin kumma sisäinen muutos. Se kivenjärkäle meidän sisällä jotenkin murtuu ja sen halkeamista pulppuaa välittämistä, sosiaalisuutta, kiinnostusta… ja rakkautta. Erämaassa pysähdytään juttelemaan ja vaihtamaan kuulumisia jokaisen satunnaisen vastaantulijan kanssa iästä, sukupuolesta tai kansallisuudesta huolimatta. Kaikki ollaan saman arvoisia ja kaikki ollaan kiinnostuneita toisten vaellusreitistä, vaelluksen sujumisesta ja voinnista. Toisia autetaan hienovaraisesti aina jos tarvetta on. Yöpymispaikoilla iltanuotiolla istuskellessa ehtii tutustumaan toisiin, aluksi ventovieraisiin, ihmisiin jo paremminkin. Vaihdetaan kuulumisia ja jutellaan niitä näitä. Missäpä suomalainen tällaista tekisi muuten?



Erämaassa on toki myös omat lait, jotka myöskin edesauttavat toisten ihmisten sekä luonnon huomioimista. Jokaista retkeilijää koskevat tietysti jokamiehen oikeudet:


Saat
  • liikkua jalan, hiihtäen tai pyöräillen luonnossa muualla kuin pihamaalla ja erityiseen käyttöön otetuilla alueilla (esimerkiksi viljelyksessä olevat pellot ja istutukset)
  • oleskella tilapäisesti alueilla, missä liikkuminenkin on sallittua (esimerkiksi telttailla riittävän etäällä asumuksista)
  • poimia luonnonmarjoja, sieniä ja kukkia
  • onkia ja pilkkiä
  • kulkea vesistössä ja jäällä
Et saa
  • aiheuttaa häiriötä tai haittaa toisille tai ympäristölle
  • häiritä lintujen pesintää ja riistaeläimiä
  • kaataa tai vahingoittaa puita
  • ottaa sammalta, jäkälää, maa-ainesta tai puuta
  • häiritä kotirauhaa
  • roskata
  • ajaa moottoriajoneuvolla maastossa maalla ilman maanomistajan lupaa
  • kalastaa ja metsästää ilman asianomaisia lupia

Lisäksi tunturivaeltajan on syytä huomioida ainakin seuraavat ohjeet:



 Myös autiotuvilla on omat sääntönsä, Kulkijan kymmenen käskyä:
  1. Joka anastaa lukitsemattoman oven takaa toisen omaisuutta tai tahallisesti hävittää tai turmelee sitä, ei tee vain rikosta vaan myös häpeällisen ja raukkamaisen teon. Jätä siis majassa oleva kalusto lähtiessäsi täydessä kunnossa paikoilleen. Silloin se on käytettävissä majaan mahdollisesti myöhemmin palatessasi.
  2. Astuessasi kämppään tarkasta, että tulisija on kunnossa ja vaaraton ennen kuin sytytät tulen. Jos vikaa on, etkä voi sitä korjata, jätä ilmoitus havainnostasi, jotta omistaja huomaa korjata vian.
  3. Käytä kämpälle varattuja polttopuita säästäen, ellet ole tilaisuudessa heti hankkimaan uusia polttamiesi tilalle, sillä seuraavalle tulijalle voi kuiva puu olla kipeään tarpeeseen. Sanomattakin on selvää, että syttypuun veisteleminen lavitsalaudoista, niiden polttamisesta puhumattakaan, on törkeä loukkaus erämaan lakeja vastaan.
  4. Käytä kämpällä olevaa ruoka- tai muuta hätävarastoa vain todella pakottavassa tilanteessa. Kenties pian lähdettyäsi tulee toinen kulkija, joka ilman niitä sortuu.
  5. Noudata siisteyttä kämpällä majaillessasi ja pidä myös majan ympäristö ja vedenottopaikka puhtaana. Jätä rauhaan puut kämpän ympäristössä.
  6. Lähtiessäsi kämpältä siivoa se kunnolla ja varaa sinne polttopuita vähintään sama määrä, minkä olet polttanut. Kunnon kulkija jättää runsaan halkovaraston ja lisää varastoa, jos se oli pieni.
  7. Jos kämpässä on vieraskirja, merkitse siihen nimesi, päivämäärä sekä muutama sana retkestäsi. Älä kaivertele nimikirjaimia kämpän seiniin; se on ruma ja hyljättävä tapa.
  8. Jos voit, jätä autiomajalle tulitikkurasia, kuivia sytykkeitä, leipää, suolaa tai muuta säilyvää ruokatavaraa, mieluiten katosta narulla ripustettuun pussiin, hiiriltä suojaan.
  9. Ennen kuin suljet kämpän oven varmistaudu tarkoin siitä, että tulisijassa on tuli täysin sammunut ja ettei mitään vaaraa tulen irti pääsemisestä voi olla.
  10. Kämpälle viimeisimmäksi saapuneella on kämppään suurempi oikeus kuin siellä jo pitempään asustaneella. Jos siis kaikki eivät mahdu majaan, on siellä kauimmin viipyneiden velvollisuus tehdä tilaa viimeiseksi väsyneinä saapuneille. Muistettakoon kuitenkin vanha hyvä neuvo: sopu sijaa antaa.
Kun tähän tapaan elelet kämpällä, se säilyy viihtyisänä suojapaikkana kaikille metsän kulkijoille, sinulle itsellesi ja kanssaihmisillesi. 
(lähde: partiowiki)







Näiden ohjeiden noudattaminen on ehdottomasti sitä aitoa lähimmäisen rakkautta. Ja mikä on onni, valtaosa näitä noudattaakin.  Mutta valitettavasti joukossa on aina joitakin poikkeuksia vaikka erämaassa ollaankin.









Viikon verran erämaassa aikaa viettäneenä kotimatkalla halki Suomen ajellessa huomasi taas ihmisten jäyhyyden. Ei tervehditä eikä aina edes muisteta hymyillä vastaantulijoille. Mihin se hukkui se pulppuava lähimmäisen rakkaus?


Väkertelyidea: 
Näitä tehdessä kului osa minun juhannusaattoillasta. Eikä mennyt aika hukkaan ollenkaan. Toivottavasti ilahduttavat vielä montaa kulkijaa. =)


maanantai 17. kesäkuuta 2013

APOSTOLIPELI


6. sunnuntaina helluntaista vietetään apostolien päivää.

Pelikortit ja Apostolit

Kuvakortit kuvaavat kahtatoista apostolia(Simon Pietari, Andreas, Jaakob Sebedeuksen poika, Johannes Sebedeuksen poika, Filippus, Bartolomeus, Tuomas, Matteus, Jaakob Alfeuksen poika, Taddeus, Simon Kiivailija ja Judas Iskariot.), jotka Jeesuksen noustua Taivaaseen alkoivat julistaa ilosanomaa ylösnousseesta Vapahtajasta. He kulkivat ympäriinsä ja kertoivat Jeesuksesta ja Hänen ihmeteoitaan.
Jokerit kuvaavat Paavalia. Paavali kutsui itseään ”pakanoiden apostoliksi”.

Kulkiessaan ympäriinsä kylästä kylään ja kaupungista kaupunkiin oli vastassa monenlaisia ihmisiä. Myöskin vastaanotto oli vaihtelevaa eikä varmastikaan aina ollut helppoa mennä kertomaan ihmisille niinkin uskomattoman kuulosta tarinaa, että joku oli kuollut ja noussut ylös taivaisiin. Ja että Hän oli Jumalan poika, johon kaikkien tulisi nyt uskoa.

Numerokortit kuvaavat kansaa kylissä ja kaupungeissa, heitä joita apostolit matkoillaan kohtasivat.
Pelissä numero kuvaa kohdattua ihmismäärää.

Pelikorttien eri maat kuvaavat millaisen vastaanoton apostolit saavat milloinkin:
Risti - usko Jeesukseen herää kansan keskuudessa
Hertta – Jeesuksen opetus lähimmäisen rakkaudesta saa aikaan muutosta kansassa
Ruutu – kansa epäilee vahvasti apostolien puheiden todenperäisyyttä
Pata – vahva vastarinta

Pelinkulku
  • Erottele pakasta kuvakortit ja jokerit eli apostolit. Sekoita ne keskenään ja jaa tasan pelaajille.
  • Tämän jälkeen sekoita numerokortit huolella ja jaa kaikki kortit tasaisesti pelaajille
  • Nyt jokainen pelaaja sekottaa itse omat numerokortit ja apostolikortit (=kuvakortit) keskenään
  • Kukin pelaaja ottaa omat korttinsa ja asettaa ne pöydälle pinoon kuvapuoli alaspäin
  • Peli aloitetaan kääntämällä pinon päällimmäinen kortti pakan päälle kuvapuoli ylöspäin
  • Nyt tarkastellaan minkälaisen vastaanoton apostolit saivat kylään/kaupunkiin tullessaan
    • Jos paikalla on apostoli / apostoleita:
      • tarkastellaan ensin numerokorttien (mukaan ei lasketa apostoleja eli kuvakortteja) maita: kumpien arvo on suurempi apostolien puolelle kääntyvien (risti ja hertta) vaiko vastustajien (ruutu ja pata). Se kumpi näistä on suurempi ratkaisee vastaanottajien suhteen ja samalla voiton. (esim. paikalla yksi apostoli ja muut kortit risti 10, hertta 5 ja ruutu 7. Apostolien puolelle kääntyvien määrä oli suurempi 15-7, eli he voittivat.)
      • Näin ollen se jolla oli apostolikortti (kuvakortti), saa ottaa itselleen kaikki ne muiden pelaajien käännetyt kortit, jotka hän haluaa. Mahdolliset loput kortit saa kortin alkuperäinen omistaja pitää itse.
      • Jos apostoleja on paikalla useampia saa se jonka apostolikortti on arvokkain numerolta valita kortit itselleen. Jos samanarvoisia apostolikortteja on useammalla ratkaisee apostolikortin maa (paras 1. risti, 2. hertta, 3. ruutu, 4. eli huonoin pata.)
      • Tasapelin sattuessa, laittaa jokainen oman korttinsa pakan alle ja kääntää uuden kortin peliin
      • Käytetyt kortit asetetaan oman pinon alimmaiseksi
    • Jos paikalle ei ole apostoleja:
      • Tarkastellaan samalla tapaa numerokorttien maita ja arvoja kuten edellä. Nyt voittaja puolen suurimman kortin omistaja ottaa itselleen kaikki käännetyt kortit.
      • Jos voittajapuolen selvityksessä tulee tasapeli, käännetään pakasta uudet kortit peliin. Jos uusissa korteissa tulee apostoli, toimitaan apostoli paikalla ohjeiden mukaan.
      • Jos kortit ovat saman arvoisia, toimitaan kuten saman arvoisten apostolikorttien kanssa.
      • Käytetyt kortit asetetaan oman pinon alimmaiseksi
  • Pelin voittaa se pelaaja, jolla on eniten apostolien puolelle kääntynyttä kansaa, eli risti- ja herttakortteja silloin kun ensimmäiseltä pelissä mukana olevalta pelaajalta loppuvat kortit kokonaan. Apostoleitaa ei lasketa mukaan.
  • Pelin haastetta voi lisätä pisteyttämällä kortit niitä laskettaessa pelin päätyttyä maiden arvojen mukaan.

torstai 13. kesäkuuta 2013

ARMAHTAKAA!!!

Pieni tyttö tulee sadepäivänä itkien kotiin: "Äiti kukaan ei leiki mun kanssa? Toiset on naapurissa leikkimässä eikä ne huoli mua mukaan. Kaverit on tyhmiä! Mä en enää ikinä leiki niien kanssa." :`( "Olipas ne toiset tuhmia. Tuletko sinä auttamaan äitiä ruoanlaitossa?" "Joo."

Hetken päästäuusi yritys iloisemmalla mielellä. "Äiti moikka, mä meen ulos kysyy kavereita." Ja lopputulos sama kuin edellä ja seurauksena kahta kauheampi poru.

Ruoan jälkeen soi ovikello ja yksi kavereista seisoo ovella ja pyytää tyttöä ulos. "Voitko olla?" "Joo voin, jee! Sä oon niin kiva, mun paras kaveri! Haluutko puolet mun jälkkärikeksistä?"

Ja niin unohtui, kuinka kaverit oli aikaisemmin olleet ilkeitä.

Kuinka helppoa armahtaminen onkaan lapselle? Miksei me isomat enää osata sitä. Miksi pitää kantaa kaunaa? Miksi olla pitkävihainen?



tiistai 11. kesäkuuta 2013

AJATUSPOLKU KASTEESTA

Juhannuspäivänä vietetään Johannes Kastajan syntymäpäivää (oikea päivä olisi 24.6.). Tuosta päivästä on tasan 6 kuukautta jouluun. Raamatussa kerrotaan Johannes Kastajan syntyneen 6 kuukautta ennen Jeesusta.

Johannes Kastajaa pidetään Jeesuksen "tien raivaajana". Jeesus kävikin kasteella Johanneksen luona.

Tässä muutama vesiteemainen valokuva ja netistä eri sivustoilta poimittu ajatus kasteeseen liittyen...










keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

PAIMENSAUVAPATONGIT





Neljännen helluntain jälkeisen sunnuntain evankeliumitekstissä puhutaan eksyneestä lampaasta ja paimenesta joka haluaa pelastaa jokaisen eksyneen lampaan. Meidän Taivaan Isä on se Paimen ja me ihmiset olemme niitä lampaita. Jumala haluaa suojella meitä ja tarjota meille jokaiselle turvallisen kodin Hänen suojissaan.








Paimensauvapatongit

5dl maitoa
50g hiivaa tai 1 pussi kuivahiivaa
1tl suolaa
n. 10dl sämpyläjauhoja
50g margariinia

lisäksi voit laittaa taikinaan myös esim.
nokkosrouhetta tai auringonkukansiemeniä



Liota hiiva kädenlämpöiseen maitoon ja lisää pikkuhiljaa muut aineet. Anna kohota vedottomassa paikassa liinan alla noin puoli tuntia. Leivo taikinasta pitkulaisia pötköjä ja taivuta toinen pää sauvan muotoon. Kohota vielä liinan alla hetki ja voitele maidolla. Paista 10-15min 225°C uunin keskiosassa.