sunnuntai 16. helmikuuta 2014

UUSIOKYNTTILÖITÄ

Kynttilänpäivä

Nimitys kynttilänpäivä juontaa siitä keskiaikaisesta tavasta, että tänä sunnuntaina vihittiin vuoden aikana kirkossa käytettävät kynttilät. Juhlan raamatullisena aiheena on Jeesus-lapsen tuominen temppeliin ja jumalallinen kirkkaus, joka hänessä tuli maailmaan ja ilmestyi meille. Siunatessaan lasta ja hänen vanhempiaan vanha Simeon ylistää Jumalaa pelastuksesta, jonka hän on valmistanut kaikille kansoille, ja valosta, jonka hän on antanut loistaa kansalleen Israelille.
(evl.fi/kirkkovuosinyt)


Kynttilät
Tee uusia kynttilöitä vanhoista kynttilän jämistä.

Tavikkeet:

  • kattila
  • lasipurkkeja
  • tyhjiä jogurtti-, maito- tms. purkkeja
  • sydänlankaa
  • teippiä
  • puutikkuja
  • kynttilän jämiä
  • sanomalehteä tms. pöydän suojaamiseen


Tee purkin pohjaan reikä ja pujota sydänlanka siitä läpi.
Teippaa pohja huolella, ettei reijästä pääse valumaan steariinia pöydälle.
Sido sydänlangan toinen pää puutikkuun.
Murskaa steariinia lasipurkkeihin ja sulata ne vesihauteessa kattilassa (muutama sentti vettä kattilan pohjalla riittää).  Kaada sulaa steariinia purkkeihin. Voit tehdä kynttilöistä myös raidallisia. Anna tällöin edellisen steariinikerroksen jähmettyä rauhassa ennen seuraavan kerroksen kaatamista.
Anna steariinin jähmettyä rauhassa useampi tunti ja irrottele sitten kynttilät purkeista.

lauantai 15. helmikuuta 2014

USKON MERKITYS

3. sunnuntai loppiaisesta

Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä.
(Hepr. 11: 1)

Keskustelkaa miksi usko ja seurakuntaan kuuluminen on teille tai joillekin ihmisille tärkeää?
Mitä toivoisit seurakunnan sinulle antavan / tarjoavan? Mitä sinä voisit tehdä seurakunnassa? 
Miten luulet että elämäsi muuttuisi jos et uskoisi / uskoisit?

Lukekaa seuraavat eripuolilta maailmaa olevien nuorten kirjoitukset ja pohtikaa miten usko ja seurakuntaan kuuluminen vaikuttavat heidän elämiinsä.




15-vuotias venezuelalainen Sabrina kirjoittaa:
”Perheeni ja minä rukoilemme aina iltaisin ja aamuisin. Käymme luterilaisessa kirkossa. Siellä on mukava tavata ja vaihtaa kuulumisia. Loma-aikoina siellä järjestetään lapsille päiväleirejä, joissa keskustelemme Raamatusta ja siitä, kuinka suuri Jumala on.”


14-vuotias virolainen poika Siim kertoo:
”Virossa kristityt ovat vähemmistössä, ja joskus koulussa ne, jotka eivät usko Jumalaan, kuuluttavat ateistista vakaumustaan kovaan ääneen. Toisaalta Virossa on myös nuoria, jotka rukoilevat ennen jokaista jalkapallopeliä. Meillä on myös koko ajan enemmän sellaisia tapahtumia, joissa kristillisyys on läsnä, ja nuorten on helppo mennä mukaan eri kirkkojen toimintaan. Käyn itse Viron evankelisluterilaisen Tallinnan Jaanin kirkon nuorten ryhmässä, koska siellä on mukavaa, hauska porukka ja sieltä saa vahvistusta uskolleen.”


13-vuotias nepalilaistyttö Mobina kuvailee hänelle tärkeitä asioita kirkossa:
”Pidän kirkosta, koska siellä ihmiset ovat tasavertaisia keskenään. Vaikka kastilaitos on ollut Nepalissa kielletty vuodesta 1963 lähtien, ihmiset silti syrjivät kasteihin vedoten. Tilanne on huonoin kastittomille eli daliteille. Nepalissa on yhä paljon ihmisiä, jotka esimerkiksi uskovat, että vesi on pilaantunutta, jos sitä on koskettanut kastiton tai jos kastiton koskettaa heitä tulee suorittaa puhdistautumisrituaalit. Kirkossani opetetaan, että Jumala rakastaa kaikkia ja meidät kaikki on luotu tasa-arvoisiksi.”


Senegalilainen 18-vuotias Matthieu ajattelee:
”Me kristittyinä uskomme, että Jeesuksen antama Pyhä Henki vapauttaa peloista ja antaa voimaa elää vapaana. Elämästämme ei puutu vastoinkäymisiä, luotamme Kristuksen auttavan niissä. ”

(Kertomukset ovat kirjasta Näin uskon. toimittanut Heidi Rautionmaa. Suomen Lähetysseura 2012. )

Keskustelkaa vielä lopuksi heräsikö nuorten kirjoituksista joitain uusia ajatuksia.

( Idea hartauteen www.suomenlahetusseura.fi )

perjantai 14. helmikuuta 2014

IHANTEITA

2. sunnuntai loppiaisesta

Matkallaan Jeesus tuli Sykar-nimiseen Samarian kaupunkiin. Sen lähellä oli maa-alue, jonka Jaakob oli antanut pojalleen Joosefille, ja siellä oli Jaakobin kaivo. Matkasta uupuneena Jeesus istahti kaivolle. Oli keskipäivä, noin kuudes tunti.
    Eräs samarialainen nainen tuli noutamaan vettä, ja Jeesus sanoi hänelle: ”Anna minun juoda astiastasi.” Opetuslapset olivat menneet kaupunkiin ostamaan ruokaa. Samarialaisnainen sanoi: ”Sinähän olet juutalainen, kuinka sinä pyydät juotavaa samarialaiselta naiselta?” Juutalaiset eivät näet ole missään tekemisissä samarialaisten kanssa.
    Jeesus sanoi naiselle: ”Jos tietäisit, minkä lahjan Jumala on antanut, ja ymmärtäisit, kuka sinulta pyytää juotavaa, pyytäisit itse häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä.” Nainen sanoi: ”Herra, eihän sinulla edes ole astiaa, ja kaivo on syvä. Mistä sinä lähdevettä ottaisit? Et kai sinä ole suurempi kuin isämme Jaakob, jolta olemme saaneet tämän kaivon? Hän joi itse tämän kaivon vettä, ja sitä joivat hänen poikansa ja hänen karjansakin.” Jeesus vastasi hänelle: ”Joka juo tätä vettä, sen tulee uudelleen jano, mutta joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä.” Nainen sanoi: ”Herra, anna minulle sitä vettä. Silloin minun ei enää tule jano eikä minun tarvitse käydä täällä veden haussa.”
    Jeesus sanoi hänelle: ”Mene hakemaan miehesikin tänne.” ”Ei minulla ole miestä”, nainen vastasi. Jeesus sanoi: ”Totta puhuit: ei sinulla ole miestä. Viisi miestä sinulla on ollut, ja se, jonka kanssa nyt elät, ei ole sinun miehesi. Siinä puhuit totta.” Nainen sanoi: ”Herra, minä huomaan, että sinä olet profeetta. Meidän isämme ovat kumartaneet ja rukoilleet Jumalaa tällä vuorella, kun taas te väitätte, että oikea paikka rukoilla on Jerusalemissa.” Jeesus vastasi: ”Usko minua, nainen: tulee aika, jolloin ette rukoile Isää tällä vuorella ettekä Jerusalemissa. Te kumarratte sellaista, mitä ette tunne, mutta me kumarramme häntä, jonka tunnemme, sillä pelastaja nousee juutalaisten keskuudesta. Tulee aika – ja se on jo nyt – jolloin kaikki oikeat rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa. Sellaisia rukoilijoita Isä tahtoo. Jumala on henki, ja siksi niiden, jotka häntä rukoilevat, tulee rukoilla hengessä ja totuudessa.”
    Nainen sanoi: ”Minä tiedän kyllä, että Messias tulee.” – Messias tarkoittaa Kristusta. – ”Kun hän tulee, hän ilmoittaa meille kaiken.” Jeesus sanoi: ”Minä se olen, minä, joka tässä puhun kanssasi.”
(Joh. 4: 5–26)

Keitä ovat sinun elämäsi samarialaiset?

Miksi heitä kohdellaan erilailla kuin muita?

Miten sinä voisit muuttaa suhtautumistasi heihin?

Partiolaisen ihanteena on
  • kunnioittaa toista ihmistä
  • rakastaa luontoa ja suojella ympäristöä
  • olla luotettava
  • rakentaa ystävyyttä yli rajojen
  • tuntea vastuunsa ja tarttua toimeen
  • kehittää itseään ihmisenä
  • etsiä elämän totuutta
Pohtikaa ihanteisiin peilaten, kuinka meidän partiolaisten tulisi toimia suhteessa toisiin ihmisiin.