KUNINKAAN SEURAAJA

Helatorstaina muistelemme Jeesuksen taivaaseen astumista. 

Jumala nousee valtaistuimelleen,
riemuhuudot kaikuvat, pasuunat soivat.
      Ylistäkää Jumalaa, kuningastamme,
      ylistäkää ja laulakaa!
Hän on koko maailman kuningas.
Laulakaa hänelle psalmi.
      Jumala on kansojen kuningas,
      hän istuu pyhällä istuimellaan.

Ps. 47: 6-9

KUNINKAAN SEURAAJA

tarvikkeet: 3kpl A4 paperia

Olipa kerran vanha ja viisas kuningas,joka asui kauniissa palatsissaan yhdessä kauniin kuningattaren kanssa. He olivat hallinneet viisaasti ja harkiten maataan ja olivat kansan suuressa suosiossa. Heidän elämässään oli kaikki hyvin, paitsi yksi asia; He eivät olleet koko elämänsä aikana onnistuneet saamaan yhtään lasta, vaikka olivat hartaasti heitä toivoneetkin. Nyt kuningatar ja kuningas olivat jo vanhoja ja alkoivat käydä päivä päivältä heikommiksi. Hallitsijapariskunnalla oli nyt suuri huoli siitä, kuka johtaisi maata yhtä viisaasti kuin he olivat johtaneet heidän kuoltuaan.

Eräänä päivänä pitkän palaverin päätteeksi kuningas ja kuningatar yhdessä neuvonantajiensa kanssa päättivät järjestää kilpailun. Kaikki nuoret tytöt ja pojat ympäri maata saisivat osallistua kilpailuun ja kuningas valitsisi heistä viisaimman ja oikeudenmukaisimman oppiinsa ja johtamaan maata heidän kuoltuaan. He laativat ilmoituksen jossa luki: ”Ken osaa kertoa, mikä tärkeintä on maailmassa ja mikä suurin on mitä on olemassaa, on saava pussillisen kultakolikoita ja pääsevä kuninkaan oppiin...ja hänen kuoltuaan hallitseva koko valtakuntaa. Kaikki asiasta kiinnostuneet tulkoon ensi viikon keskiviikkona kokeilemaan taitojaan ja tietämystään kuninkaan linnan kabinettiin 5. Tuolloin kuningas itse valitsee seuraajansa.”

Keskiviikkoaamu koitti ja kuninkaan palatsille tunkeili nuoria tyttöjä ja poikia joka puolelta maata koettamaan onneaan. Kuningas antoi jokaiselle kokelaalle ensin valkoisen paperin, josta hän pyysi yhdellä repäisyllä tekemään kuvan, joka kuvasi sitä aisiaa mikä maailmassa on suurinta. Tämän jälkeen kukin sai kertoa mikä on se mikä on maailmassa suurinta ja mikä tärkeintä.

Kuningas testasi ja testasi nuoria, mutta ilta alkoi jo hämärtymään eikä kuningas ollut saanut vielä yhtään mieleistä vastausta. Aulassa oli odottamassa enää viimeiset kolme kokelasta; myllärin poika, viljelijän tytär ja joku surkean näköinen katulapsi. Kuninkaan neuvonantaja kutsui heistä ensimmäisenä myllärin pojan kuninkaan luokse. Kuningas antoi hänelle saman tehtävän kuin kaikille muillekin nuorille häntä ennen. ” Tässä on sinulle paperi. Tee siitä yhdellä repäisyllä kuva, joka esittää asiaa joka on tärkeintä tai suurinta maailmassa”, sanoi kuningas. Poika ei kauaa miettinyt vaan alkoi ensin taitella paperia ja sitten lopulta repäisi siitä kerran. Poika avasi paperin taitoksista ja näytti pyöreää paperin palaansa. Kuningas kysyi nyt: ”No poika, mitä paperisi esittää? Mikä on tärkeintä ja mikä suurinta maailmassa?” Poika vastasi: ” Paperista revin sinulle pyörän kuvan. Pyörä on meille hyvin tärkeä. Ilman pyörää emme saisi myllyssä jauhettua jyviä jauhoiksi emmekä myöskään vietyä valmiita jauhoja kärryillä myytäväksi. Ilman pyörää emme saisi rahaa. Suurinta maailmassa taas on tuuli, joka jaksaa pyörittää myllyn siipiä ja saa pyörät myllyssä pyörimään niin että raskaat myllyn kivet jauhavat jauhon.” Kuningas katsoi tarkasti poikaa ja sanoi lopulta: ” Puhut kyllä viisaita poika, mutta on maailmassa vielä jotain tärkeämpääkin ja suurempaakin kuin kertomasi asiat. Ei sinustakaan taida olla seuraavaksi hallitsijaksi.”

Myllärin poika lähti kotiinsa pettyneenä ja kuninkaan neuvonantaja toi viljelijän tyttären kuninkaan luokse. Kuningas antoi hänellekin saman tehtävän kuin kaikille muillekin nuorille häntä ennen. ”Tässä on sinulle paperi. Tee siitä yhdellä repäisyllä kuva, joka esittää asiaa joka on tärkeintä tai suurinta maailmassa”, sanoi kuningas. Tyttö jatseli pitkään hölmistyneenä paperia. Tällaista tehtävää hän ei ollut osannut odottaa yhtään. Lopulta tyttö taittoi paperin kahtia ja repi sitä hyvin varovasti. Lopulta tyttö ojensi paperinsa kuninkaalle. Kuningas kysyi nyt: ”No tyttökulta, mitä paperisi esittää? Mikä on tärkeintä ja mikä suurinta maailmassa?” Tyttö katsoi ujosti kuninkasta ja vastasi: ”Mielestäni tärkeintä maailmassa on vesi. Paperini kuvaa siis vesipisaraa. Ilman vettä ei vilja jaksaisi kasvaa ja me ilmiset nääntyisimme janoon. Suurinta maailmassa täytyy olla sadepilven, josta vettä meille sataa.” Kuningas tarkasteli tyttöä ja sanoi lopulta: ” Vesi on meille kyllä hyvin tärkeää ja pilvestä sitä sataa tänne lisää, mutta on olemassa vielä jotain tärkeämpääkin kuin vesi ja suurempaakin kuin pilvi. Ei sinusta valitettavasti ole sauraavaksi hallitsijaksi.”Viljelijän tyttö lähti kotiin allapäin.

Nyt oli aulassa jäljellä enää viimeinen nuorukainen -surkean näköinen katulapsi... ja kuningas alkoi olla jo väsynyt ja todella epätoivoinen. Neuvonantaja haki resuisiin vaatteisiin pukeutuneen vaaleatukkaisen pojan kuninkaan luo. Kuningas antoi hänellekin saman tehtävän kuin kaikille muillekin nuorille häntä ennen, vaikkei uskonutkaan pojan siitä selviytyvän. ”Tässä on sinulle paperi. Tee siitä yhdellä repäisyllä kuva, joka esittää asiaa joka on tärkeintä tai suurinta maailmassa”, sanoi kuningas. Poika otti paperin ja kumarsi. Hän asettuin lattialle istumaan ja mietti pitkään ja alkoi taitella paperia. Lopulta pitkän harkinnan jälkeen poika repäisi suoran repäisyn paperista. Hän jätti paperit lattialle ja katsoi kuningasta: ” Kuningas hyvä, nyt olen valmis.” Kuningas nyökkäsi ja sanoi: ”No poika, mitä paperisi esittää? Mikä on tärkeintä ja mikä suurinta maailmassa?” Poika veti syvään henkeä ja alkoi selittää: ”Niin tiedäthän hyvä kuningas että, minä en asu näin hienossa palatsissa kuin sinä. Minä yövyn pahviaatikoista tekemässäni majassa, milloin missäkin. Nämä palat kuvaavat siis pahvilaatikoita. Ne tuntuvat monesti olevan elinehto meille kadulla asuville.” Kuningas katsoi poikaa säälien, mutta ajatteli samalle että tiesinhän minä ettei tästäkään pojasta olisi seuraajakseni. Ennen kuin kuningas ehti kuitenkaan sanoa mitään, poika jatkoi: ”...mutta kuitenkin se mitä paaperista on vielä jäljellä kuvaa sitä mikä mielestäni on suurinta maailmassa.” Poika avasi paperinsa taitoksia ja näytti kuninkaalle ristiä, joka paperista oli muodostunut. ”Suurinta maailmassa on Jumala. Ilman häntä en olisi olemassa enkä selviäisi hengissä edes yhtä yötä kadulla. Hän on myös luonut kaiken kauniin mitä voin ympärilläni nähdä.” Kuninkaan ilme kirkastui ja hänen kasvoilleen levisi hymy. Hän kuitenkin aikoi varmistua pojan ajatuksista täydellisesti ennen kuin uskaltaisi riemuita sen enempää, joten hän kysyi: ” No mikä sitten on mielestäsi tärkeintä maailmassa?” Poika vastasi: ”Kadulla elämisessä on monia haasteita, ja monella siellä asuvalla on omat keinonsa selvitä päivästä toiseen, mutta minua on auttanut jo kuolleen vaarini minulle kertoma neuvo: Rakasta Jumalaasi yli kaiken ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.”

Kuningas nousi istuimeltaan ja sanoi neuvonantajalleen: ”nouda pian kuningatar tänne.” Kuningattaren saavuttua kuningas alkoi puhua: ” Rakas vaimoni, tässä on kauan odottamamme lapsi. Tästä päivästä alkaen hän asuu luonamme ja häntä kohdellaan kuin omaalastamme. Häntä minä tahdon opettaa ja hänestä tulee tämän maan uusi hallitsija meidän kuoltuamme.” Kuningas kääntyi pojan puoleen ja jatkoi: ”Rakas poikani, sinua olen odottanut jo kauan. Tervetuloa kotiin! Saat palatsistani oman huoneen ja palvelijat tekevät sinulle uusia vaatteita. Kaikki mikä on minun on myös sinun. Jonain päivänä sinusta tulee tämän maan uusi hallitsija. Tässä on lupaamani palkkio....” Kuningas ojensi pojalle pussillisen kultakolikoita. Poika otti pussin kuninkaan kädestä ja kumarsi. ”Kiitos että otat minut oppiisi ja asumaan luoksesi. Lupaan yrittää parhaani ja opiskella ahkerasti, mutta tätä pussillista kultakolikoita en kiitos tarvitse. Minulla on jo kaikkea... jopa liikaakin, jos saan asua luonasi”, sanoi poika ja ojensi pussia takaisin kuninkaalle. Kuningas ei kuitenkaan huolinet pussia takaisin vaan sanoi: ”Ei poikani, pussillinen kultaa on sinun. Saat tehdä sillä mitä ikinä itse haluat.” Poika mietti hetken ja sanoi lopulta: ”No jos kerran kumpikaan meistä ei tätä pussillista kultakolikoita tarvitse, tiedän mitä sille teen. Saanhan käydä tervehtimässä ystäviäni?!?” Kuningas nyökkäsi ja poika lähti samantien juosten kadulla asuviensa ystävien luo. Hän jakoi pussitaan rahoja kaikille niille, jotka niitä oikeasti tarvitsivat....
(Henna Pohja)

Oheisessa linkissä on vinkki siihen miten saat tässäkin tarinassa käytetyn revityn ristin tehtyä.
http://www.youtube.com/watch?v=I05xVKtc2JQ