On löydettävä puu, joka oksistossa on pyhä ristinmerkki, he sanoivat.
-Sen puun täytyy kukoistaa läpi vuoden, jotta ihmiset uskoisivat, että pimeys väistyy ja elämä voittaa. Sen täytyy tarjota suojaa linnuille, jotka ovat peloissaan ja palelevat. Ihmisille sen on oltava lohdutus ja ilo. Talven pimeydestä ei ollut helppo löytää sellaista puuta. Pihlaja oli pudottanut kukkansa, linnut olivat syöneet sen marjat, eikä koivussa ollut ainuttakaan lehteä. Haapa värisi alastomana metsän laidassa.
lopulta enkelit löysivät männyn. Se viheriöi, vaikka sen oksilla oli lunta. Mutta pyhää ristinmerkkiä siinä ei ollut.
Jäätyneen virran rannalla kasvoi kuusipuu. Sen oksat erkanivat rungosta muodostaen pyhän ristinmerkiin. Keskellä talven pakkasiakin se oli väriltään syvän ja lämpimän vihreä. Pienet linnut etsivät turvaa sen suojista. Lumen peitossakin se seisoi pelkäämättä, iloisena ja hiljaisen varmana.
-Se on kuusi, sanoivat enkelit.
-Kuusi on joulupuu!
Ja enkelit koristelivat kuusen oksat kynttilöin. Kiinnittivät sen latvaan tähden ja antoivat sille voiman vuodesta toiseen ilahduttaa ihmissydämiä.
Leena Laulajainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti